Elämä jatkuu

Tauko.. Olin reissussa ja kännykällä kirjoittaminen on yllättävän haastavaa. Sitten perheen koira sairastui ja lopulta jouduttiin lopettamaan. Suru on suuri. Mutta elämässä tulee eteen aina kaikenlaisia asioita, joille ei vaan voi mitään, joten tästä on jatkettava. Tänään lähden 5 päiväksi telttailemaan. Saa nähdä millainen reissu on tulossa. Toivottavasti ei sada, muuten kyllä pärjää.

Tsemppi päälle

Miten ihanalta tuntuu aloittaa uusi elämä. Se on aina niin mukavaa. Nyt on lähtenyt oma tsemppi päälle ja olo on heti parempi. Ruokailut on säännöllisiä, ei jatkuvia napsimisia tai mahan vieressä makoilua. Turvotus ja pöhötys on laskenut ja alkaa olla ihan siedettävä olotila. Alun kolme viikkoa, oli sellaista hapuilua, mutta nyt on matka oikeasti alkanut.


Harmituksen aiheuttaa ainoastaan sairasloma, joka on tämän viikon. Keuhkoputken tulehdus, joten en hirveästi juokse tai käy salilla. Mutta mä voi suunnitella sen ajan tätä projektia. Jospa nyt ehtisin päivittääkin useammin.
Illalla vaivasi pieni nälkä, mutta ei silti suurempia mielitekoja tullut. Vettä tai pikemminkin vichyä on tullut juotua, kun on ollut niin lämmin ilma.
Mä en jostain syystä saa kuvia ladattua tänne.. se lataa ja lataa, mutta ne ei koskaan ilmesty. No joku päivä perehdyn asiaan tarkemmin.

Ruuhkavuosia

En millään ole ehtinyt kirjoittaa. Mulla olisi ollut asiaa montakin kertaa, mutta kun on ollut vaan kännykkä ainoana nettinä, niin mun nakkisormilla ei tahdo saada sitä kautta viestiä kirjoitettua. Nyt sitten kun pääsin tänne koneelle, niin eipä tule mitään mieleen.
Pudotus oli tällä viikolla 400g. Eli ihan jees. yhteensä on nyt 1.3 kg pudonnut painoa. Jostain syystä mä oon tosi väsynyt ja hirveä taistelu sokeria vastaan pitää käydä joka päivä. Välillä voitan ja välillä en. Huomaan, että pitäisi olla elämä tosi seesteistä, että pystyisi keskittymään tähän satasella. No mua ei haittaa hidas pudotus. Aikanaan kun pudotin sen lähes 30 kiloa, niin mulla meni aikaa vuosi ja 9 kuukautta muistaakseni. Lähemmäs kaksi kuitenkin.
Mä elän ruuhkavuosia ja lasten harrastuksiin kuskaaminen on täysi työpäivä vielä oman epäsäännöllisen työn lisäksi. Tänään kaikilla kolmella on treenit eri paikoissa ja mies iltatöissä, niin se on semmoista surffailua sitten. Kavereita oon tavannut viimeksi tammikuussa.... Ei vaan ehdi.
Mutta tämä on mun arkea tällä hetkellä ja joskus se on siten taas erilaista.

Kiirettä pitänyt

En oo mihinkään mennyt, täällä ollaan. Hirveä kiire töissä ja kotona koko ajan, en vaan oo ehtinyt.

No pudotusta ei ollut vaan tulos oli täsmälleen sama kuin viimeksi. Ihan sikäli odotettavaa koska vappu oli ja meni ja herkkuja riitti. Mutta onneksi olen päässyt taas ruotuun ja ihan kivalta näytti vaaka tänään.
Mutta on tuo ihminen hassu, koska viidessä sekunnissa pystyy tuhoamaan päivän ruokailut ihan helposti. Mä kuitenkin opettelen ja päivä päivältä on helpompi olla ilman herkkuja. Olo on ihan eri kuin 2 viikkoa sitten. Olo ei ole niin turvonnut ja olen pääsääntöisesti kantanut kiltisti juomapulloa mukana, että joisin tarpeeksi ja se on hillinnyt kyllä syömistäkin.
Juoksuohjelma etenee mukavasti ja edellinen juoksu oli jopa oikein mukava. Mietin, että käviskö pitemmän lenkin kuin olin suunnitellut, mutta sitten ajattelin, että se pian kostautuu seuraavana päivänä. Ihan hyvä ratkaisu, kun kuitenkin loppulenkistä jo alkoi jalat väsymään. Kuntoa rakennetaan siis ihan pienin askelin.
Äitienpäivä tulossa ja plääh se tietää pientä herkuttelua, mutta olen jo päättänyt että silloin voi herkutella, nyt ei. Maanantaina sitten vaa-alle. Tänään nimittäin paino näytti tasan -2 kg, eli olis aika iso pudotus, mutta luulen, että sunnuntai hieman nostaa tuota painoa.
Sain jo äitienpäivälahjan, nimittäin ulkoiluasun, joka pitää vettä ja hengittää. On aika hyvä, ehdin sitä jo kokeilla

Juoksun aloittelua

Illalla metsästin jo sängyssä ollessani puhelimella juoksuohjelmia aloittelijoille. Valmiita ohjelmia on pilvin pimein ja yritin löytää niistä sopivaa. Mulla on hieman juoksutaustaa, eli olen aiemmin juossut, parhaimmillani yli 10 kilometriä. Mutta tilanne on nyt toinen, eli aloitan ihan alusta. Juoksukunnosta on jäljellä enää muistot ja se, että kaikki on aika lailla omien korvien välistä kiinni.
Aloitin Me Naiset- lehden juoksukoululla 0-5 kilometriin. Hieman muokkasin sitä, eli lähdin liikkeelle siten, että 5 min kävelyä alkuun ja sitten 2 min juoksua ja 1 min kävelyä, 2 min juoksua ja 1 min kävelyä jne.. ja loppuun n 5 min kävely. Tein 4 kilometrin lenkin ja aikaa meni 34 min 37 sek.
Vaikeinta tuossa juoksemisessa on se, että pitäisi saada juoksuvauhti pidettyä tarpeeksi matalana, että ei heti loppusi into, vaan jaksaisi lenkin loppuun.
Mä päätin, että vaikka vaihdan kävelystä juoksuun, mun vauhti ei kasva. Ja oli ihan hyvä, eka 2 minuuttia meni niin etten huomannutkaan, mutta kyllä lenkin lopussa jo oli selvästi syke korkeammalla ja jaloissa tuntui. Mulla tahtoo olla intoa juosta liian lujaa ja 25 metrin jälkeen puuskutan, enkä jaksa enää metriäkään.
Juoksen vain kolme kertaa viikossa, enkä peräkkäisinä päivinä, että jalat saa levätä. Venyttelinkin kotiin tullessa, mikä on ihme, kun se tahtoo unohtua.

1 viikon pudotus

Hieman ollut kiirettä, vieläkin olen töissä, mutta yritän tässä sivussa nopeasti päivittää. Eli eilen tuli viikko täyteen painonpudotusta. Ihan noin niinkuin vaikea viikko oli. Mä löysin itseni mitä ihmeellisimmistä syistä huijaamassa itseäni ja tällä viikolla sama jatkuu. Mulla on mielestäni selkeä suunnitelma, mutta se vaan ei tahdo toteutua. Mulla pitäis olla koko ajan kaikki täydellisesti, että saisin pidettyä itseni ruodussa. Mutta koko ajan ehkä paranee. Tänäänkin kaupassa kuolasin karkkihyllyä ja sitten jotenkin sainkuin sainkin otettua siitä sellaisen pienen sokerittoman salmiakkirasian. En edes syönyt kuin kolme, mutta jos olisin sortunut suklaalevyyn, se olisi kadonnut kaupan parkkipaikalla.

Kaikesta tästä huolimatta Tadaaa -900g oli pudonnut paino. Mulla on sellainen 10 kg tavoite, ja sitähän olisi jäljellä 9.1kg. Toivotaan, että mulla nuo mieliteot hieman hiipuisivat. Mä pystyn sekunnissa tuhoamaan hienosti menneen päivän.
 Tässä on kuvaa, ei tää niin paha oo kuin silloin n 20 kiloa isompana, mutta mulla tuohon vatsaan kertyy aina

Ongelmat

Muutama päivä vierähtänyt. Ei niin kovin hyvissä merkeissä. Flunssaa pukkaa päälle ja liikunnat joutui jättämään pois. Suurin ongelma tuli noiden syömisten kanssa... Tyttärellä oli peli, jossa olin mukana kuskin roolissa. Kotona kolmen jälkeen syötiin ja siitä sitten autoon ja matkaan.  Illan aikana ehdin hakea karkkia, jäätelöä ja limsaa korvaamaan ruokailuja. Ehkä hieman vaatii vielä etukäteissuunnittelua tuo homma, en nimittäin pystynyt mitään mielitekoa vastustamaan. Hieman on ketuttanut oma tyhmyys, kun tämä oli kuitenkin tiedossa oleva asia.

Ongelmat:

en suunnittele etukäteen ruokailuja
liian vähäinen veden juonti
ruokapäiväkirjan pitämättä jättäminen
kasviksia liian vähän
liian paljon tekemistä, joten koko ajan on kiire

Juu näihin pitäisi puuttua ensimmäiseksi. Oisko vinkkiä tuohon veden juontiin? Mulla on nytkin vesi pullo mukana, mutta en vaan muista juoda siitä.

Löysin yhden naposteltavan, vaikka maksoikin ehkä liikaa. Mutta kuivatut mansikat, ne oli tarpeeksi makeita ja muutenkin tosi hyviä. Suosittelen. En muista niiden merkkiä, mutta ihan s-marketista löytyi. Itse olen kuivannut omenoita kuivurilla. Mutta söin niitä syksyllä ehkä liikaa, koska nyt ei oikein maistu.

Noh näillä mennään ja mä yritän oppia koko ajan.

Hyötyliikuntaa

Mä olen aina inhonnut pyöräilyä. Se vaan ei oo mun juttu. Mä en jaksa polkea ja kaikki kylän mummot ajaa aina mun ohi (sekin ehkä ärsyttää hieman). Tänään aamulla, missä lie innostuksen puuskassa päätin lähteä työpaikalle polkupyörällä. Matkaa on 10 kilometriä. En ole pyöräillyt pariin vuoteen ollenkaan, koska minulla ei ole ollut pyörää. Nyt kuitenkin sain ostettua sellaisen peruspyörän, jossa on kolme vaihdetta.
Tein isot valmistelut, vaihtovaatteet, eväät ja kaikki viimeisen päälle. Kotipihassa kaikki oli ihan ok, mutta n 300 metriä ajettua tajusin, että on ihan hirveä tuuli. Välillä tuli sellaisia tuulenpuuskia, että vaikka kuinka poljin, niin pyörä tuntui pysyvän paikallaan. No voin kertoa, että lopulta pääsin kuin pääsinkin työpaikalle ja toivoin, että tuuli tyyntyisi iltapäiväksi. Mutta mitä vielä, se paheni entisestään. Kaikesta huolimatta olen todella ylpeä itsestäni ja tähän mennessä olen selviytynyt päivästä loistavasti. Aion vielä lähteä ostamaan kuntosalille kuukausikortin, sinne menen autolla, kun pitää hakea samalla kaikki kolme lasta ympäri kylää. Seli seli.
Itsensä voittaminen saa aina hymyn huulille, niin tänäänkin. Mulla on niin voittajafiilis tuosta pyöräilystä. Huomenna en ehdi mennä pyörällä, kun menen kaupunkiin saakka ja sinne on 25km suuntaansa.

Tänään kaikki on hyvin

Aurinko paistaa ja olen tehnyt ulkona haravointi ja kevätsiivousjuttuja. Meillä on vielä lunta pihassa jonkin verran ja se antaa vielä aikaa laiskotella.
Tämän blogin olen perustanut jo pari vuotta sitten, vaan en saanut aikaiseksi kirjoitella vielä sen enempää. Siksi tuolla näkyy vuosi 2012 kun muokkasin vanhaa pohjaa ja muutin nimeä yms.. Olisin luonut kokonaan uuden, mutta eipä löydy sellaista nimeä, joka ei jo jollain olisi. Päädyin siksi tähän vanhaan.
Vielä on siis kaikki toisin. Aamulla alkaa painonpudotus, joka on mulle hyvin helppoa ja tuttua noin niin kuin paperilla. Tiedän varmasti kaiken tarpeellisen. Mutta se että saisin käytännössä toimimaan kaiken.
Mä lisään proteiinia ruokiin ja pyrin jättämään sokeria vähemmälle. Vettä juon ihan liian vähän ja kasviksia en syö paljon ollenkaan. Mulle tuli sokerista ongelma, kun lopetin tupakanpolton. Varmaan haen siitä jotain korvaavaa hetken nautintoa, kun ei voi tupakallekaan lähteä.
Yritän saada kuvia tänne muodonmuutoksesta, joten aloituskuvat mahd pian tulossa. Laitan niitä tuonne MINÄ osioon. Olkaapa kuulolla ja lähtekää yhdessä mun kanssa matkalle.