Mä olen aina inhonnut pyöräilyä. Se vaan ei oo mun juttu. Mä en jaksa polkea ja kaikki kylän mummot ajaa aina mun ohi (sekin ehkä ärsyttää hieman). Tänään aamulla, missä lie innostuksen puuskassa päätin lähteä työpaikalle polkupyörällä. Matkaa on 10 kilometriä. En ole pyöräillyt pariin vuoteen ollenkaan, koska minulla ei ole ollut pyörää. Nyt kuitenkin sain ostettua sellaisen peruspyörän, jossa on kolme vaihdetta.
Tein isot valmistelut, vaihtovaatteet, eväät ja kaikki viimeisen päälle. Kotipihassa kaikki oli ihan ok, mutta n 300 metriä ajettua tajusin, että on ihan hirveä tuuli. Välillä tuli sellaisia tuulenpuuskia, että vaikka kuinka poljin, niin pyörä tuntui pysyvän paikallaan. No voin kertoa, että lopulta pääsin kuin pääsinkin työpaikalle ja toivoin, että tuuli tyyntyisi iltapäiväksi. Mutta mitä vielä, se paheni entisestään. Kaikesta huolimatta olen todella ylpeä itsestäni ja tähän mennessä olen selviytynyt päivästä loistavasti. Aion vielä lähteä ostamaan kuntosalille kuukausikortin, sinne menen autolla, kun pitää hakea samalla kaikki kolme lasta ympäri kylää. Seli seli.
Itsensä voittaminen saa aina hymyn huulille, niin tänäänkin. Mulla on niin voittajafiilis tuosta pyöräilystä. Huomenna en ehdi mennä pyörällä, kun menen kaupunkiin saakka ja sinne on 25km suuntaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti